sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Pöytä kapeaan keittiöön

Puuveneprojektiltani ehdin välillä tehdä uuteen kotiimme keittiönpöydän. Koska keittiö on malliltaan pitkä ja kapea, valmiit pöydät tuntuivat joko liian pieniltä tai liian suurilta pieneen tilaan. Siispä päätin ottaa niin sanotusti lusikan kauniiseen käteen ja tehdä pöydän itse.

Keittiötä hieman mittailtuani päädyin tällaiseen suunnitelmaan. Ideana oli, että pöydän ääressä pystyy kaksi henkeä syömään, ja että se jatkuu keittiön kapeampaan osaan kapeampana.

Kuten usein käy, suunnitelmat muuttuvat projektin edetessä. Siitä huolimatta pidän siitä, että minulla on edes karkeat piirustukset tehtynä ennen työhön ryhtymistä. Se helpottaa työskentelyä valtavasti. Lopullisessa työssä ei tainnut olla tällä kertaa yhtään alkuperäisen suunnitelman mittaa.

Mittojen ja alustavan muodon lisäksi olimme Meryan kanssa sopineet siitä, että pöydästä tulee musta. muita ehtoja pöydän suhteen ei ollut. Koska pidän hurjasti siitä, että eri puulajeja yhdistetään päädyin hyvin pian ratkaisuun, jossa pöytälevy muodostuu koivusta ja männystä vuorotellen. Sahasin ja höyläsin rimat ja asettelin niitä malliksi pöydälle. Tein ensin kaksi erillistä levyä, pitkän ja lyhyen, jotka sitten liimasin yhteen.

 Kun levy oli liimattu, sahasin sen kuviosahalla muotoonsa. Olen jo pidempään käyttänyt pyöreissä muodoissa apuna erilaisia purkkeja ja purnukoita. Tällä kertaa pyöreän muodon antoi Kiillon 10 litran puuliimapurkki.

 Koska levy näytti tässävaiheessa sen verran hienolta, ei voinut kuvitellakkaan enää maalaavansa tuota pintaa piiloon. Siispä päädyin tummaan petsiin. Sekoitin hieman mustaa ja tumman harmaata petsiä keskenään, jolloin sain aikaiseksi kuvissa näkyvän värin. Heijastukset valitettavasti aiheuttavat sen, että kuvista on vaikea saada käsitystä siitä, miltä pinta todella näyttää. Petsin päälle laitoin Tikkurilan Unica Super lakan. Olen käyttänyt sitä useissa paikoissa aiemminkin ja todennut sen olevan kestävää. Varmistin vielä Tikkurilalta, että lakka kestää kuumaakin, kuten kuumia teekuppeja, kunhan pinta on vain ensin saavuttanut lopullisen kovuutensa (eli muutama viikko lakkaamisesta).


 Olin jo alunpitäenkin suunnitellut pöydän jalat siten, että seinään kiinnitän tukipuun jota vasten pöytä tulee. Näin pöytään tarvitaan jalat vain etuosaan. Näiden lisäksi tein mdf levystä n. 8 cm leveän sarjan pöydälle. Sarjat ja jalat kiinnitin toisiinsa rautakaupasta saatavilla 80*80*80 kulmaraudoilla. Pöytälevy sen sijaan on kiinni rakennelmassa ainoastaan kahdella poratapilla ja painovoimalla.



Valitettavasti kuva ei tee pöydälle täyttä oikeutusta, mutta siitäkin huolimatta täytyy sanoa, että olen pöytään erittäin tyytyväinen.


Puuvene jatkuu...

Veneen tekeminen on edistynyt mukavasti. Ensikertalaisena on tosin ollut hankala arvioida, kuinka kauan mihinkin työvaiheeseen kuluu aikaa. Jos olen aiemmin unohtanut kertoa, niin mainittakoon tässä vaiheessa, että veneestä olisi tarkoitus tulla ns. savolaismallinen soutuvene.

Ensimmäiset ja toiset laudat tuottivat huomattavan paljon työtä, mutta kolmas lauta valmistui kuin itsestään. Laitalautojen tekemisessähän on karkeasti ottaen seuraavat vaiheet: Laudan sahaaminen (vanerimallin pohjalta), molempien lautojen hoylääminen samanlaisiksi, ohennusten höylääminen, höyrytys ja taivuttaminen, reikien poraaminen nauloille, lopullinen kiinnittäminen. Näiden vaiheiden lisäksi pientä hienosäätöä joutuu tekemään jatkuvasti. Kiinnittämisessä käytetään kupariniittien lisäksi apuna tiivistysmassaa. Perälautaan ja keulaan laudat kiinnitetään ruostumattomilla ruuveilla. Tässä vaiheessa lienee parasta antaa kuvien puhua puolestaan:

Terävällä höylällä höylääminen on melkeinpä parasta, mitä ihminen voi housut jalassa tehdä!


Laitalautojen höyläämistä. Tässä menossa kakkoslaudat.


Naulojen paikkojen merkintää..


Tiivistemassan levitys ennen kakkoslaudan niittaamista.

Kakkoslauta paikallaan.

Reunan viimeistelyä, ennen kolmoslaudan kiinnittämistä.


Näiden puristimien erinomaisuus ja tarpeellisuus on tullut selväksi hyvin nopeasti.


Ja kirjoittanut siis Yani