Punainen pitsihuivi

Ohjeiden seuraaminen. Pelottavaa.

Ohut lanka. Houkuttelevaa.

Ohuet puikot. Pitkästyttävää.

Pitsineuleen tekeminen. Täysin minun ulottumattomissani, sillä minua ei ole pitkäjänteisyydellä pilattu.

Näin olen ajatellut ennen. Paksut puikot, paksu lanka ja inspiraatio ovat riittäneet, tekemisen into on paikannut sitä mitä teknisessä osaamisessa on uupunut. Vähitellen taitojen karttuessa on kuitenkin käynyt niin, että olen alkanut tuntemaan vetoa myös siihen, että haastan itseäni käsityöllisesti. Jostain tästä sai alkunsa tämän huivin tarina.

Ostin noin kaksi vuotta sitten palkkapäivänä hullaantuneena ihanaa silkkilankaa, BC garnin Jaipur Silk Finoa. Ostin kaksi 50g vyyhtiä. Titityy on lempparilankakauppani Jyväskylässä, ja sinne eksyin Jyväskylässä asuessani kerran jos toisenkin. Titityyssä käynti on aina elämys; kauppa sijaitsee tunnelmallisessa Toivolan vanhassa pihassa, jossa on paljon kaikkea muutakin ihanaa, mutta ennen kaikkea Titityyn langat hurmaavat. Titityy tuo maahan monia lankoja, joita ei muualta saa. Langat ovat todella laadukkaita ja niillä neulominen on silkkaa nautintoa. Hienoimpia materiaaleja ja uskomattomia värikarttoja... Onneksi Titityyllä on myös verkkokauppa!

Mutta palataan asiaan. Ostamani silkkilanka siis oli tuolloin jotain aivan muuta kuin mitä menin ostamaan, mutta en voinut jättää niin kauniita vyyhtejä kauppaan. Kotona ihailin vyyhtejä aina projektien välillä, mutta en hennonut aloittaa mitään. Selailin paljon pitsihuiviohjeita, mutta aina ajattelin, että ne ovat liian vaativia, enkä jaksaisi seurata ohjetta.

Tammikuussa sitten rohkaisin mieleni, ryhdistäydyin. Valitsin pitsihuivin ohjeen Drops Designin sivuilta ja ryhdyin työhön. Ja olin samantien aivan koukussa. Pitsineuleen neulominen on äärimmäisen kiehtovaa! Ensimmäisenä iltana en malttanut mennä nukkumaan, koska mallineuleen ruutupiirroksen seuraaminen oli niin jännittävää. Jännityksestä yli päästyäni huomasin, että pitsineuleen neulominen ja ohjeen seuraaminen oli myös rentouttavaa. Kun kerroksen päässä silmukat menevät tasan, tyytyväisyyden henkäys leijuu työn yllä. Välillä voi pysähtyä ihastelemaan kaunista kuviota ja työn nopsaa edistymistä.

Toisaalta välillä työssä tuli mutkiakin matkaan, silmukat eivät aina menneet tasan ja silloin en tiennyt, oliko virhe minussa vai ohjeessa. Inhoan töiden purkamista ja välillä jouduin purkamaan huivia paljonkin. Puran työt aina silmukka kerrallaan, koska pelkään, että silmukat purkautuvat vahingossa liikaa. Mutta näin työn valmistuttua tuntuu siltä, että huivi oli ehdottomasti tekemisen arvoinen ja se kehitti minua käsityöntekijänä paljon! 

Tapani mukaan työ eteni verkkaisesti, sillä neuloin aina hetken kerrallaan ja unohdin työn viikoiksi, jolloin tein kaikkea muuta. Minun aikataulullani reilu viisi kuukautta työn alusta loppuun saattamiseen on vähän!

Alkuvaihetta

Huivi neulottiin kahdessa osassa, jotka sitten liitettiin lopussa toisiinsa. Tässä huivi on matkaviihdykkeenä.

Minä aivan luulin, että työ olisi loppusuoralla sitten, kun saisin osat neulottua. Mutta sen jälkeen kävin vielä monta taistoa huivin kanssa. Olin aikaisemmin pohtinut paljon huivin pituutta. Olin lukenut ohjetta hieman huolimattomasti ja tehnyt kuitenkin omia sovelluksia. Olin toistanut kumpaankin kappaleeseen mallikerta nro 1 kaksi kertaa ja sitten huomasin, että olin jättänyt tekemättä ohjeessa mallineule nro 2 kokonaan! Päätin purkaa kumpaakin osaa vähän, ja lähdin neulomaan M2-osaa.


Siitä tuli aivan kamalan näköistä.


Neuloin, purin, neuloin, purin, enkä ymmärtänyt yhtään, missä meni vikaan. Kuvien ottaminen ei käynyt mielessäkään. Olin vain todella kiukkuinen ja ärsyyntynyt ja hämmentynyt. Neuloin monta tuntia niin, ettei työ edennyt käytännössä lainkaan. Lopulta luovutin M2-osan suhteen ja annoin olla. Neuloin keskelle sileää neuletta ja yhdistin osat silmukkapistoin ja olin taas tyytyväinen.

Osien yhdistäminen silmukkapistoin (tai silmukoimalla) oli minulle kokonaan uusi juttu. Neuloin kappaleisiin toisella langalla pari kerrosta, jotka päättelin. Asettelin kappaleet tasolle (tässä Suuren toivelaulukirjan päälle kesäisenä päivänä pihakeinussa istuen) ja aloin silmukoida.

Neulalla ja langalla siis jäljitellään silmukoiden kulkureittiä. Silloin saumasta tulee näkymätön.

Osien yhdistämisen jälkeen työ näytti melko somalta, mutta odotin kovasti, että pääsen pingottamaan huivia (sekin oli minulle uusi juttu). Mittasin huivin tässä vaiheessa, mutta unohdin kirjoittaa mitat ylös!

Pingotusoperaatio sijoittui aurinkoiselle, mutta tuuliselle päivälle saaressa meren äärellä. Ensimmäinen vaihe oli päätellä kaikki langat. Sitten upotin huivin lämpimään veteen ja kevyesti puristelin sitä, jotta se kastui kokonaan.

Huivi suuren sangon pohjalla kastautumassa

Sitten puristelin huvia kuivemmaksi ja aloin levitellä sitä patja-pyyhe-viritelmän päälle.

 Nuppineuloja olisin tarvinnut aivan valtavan kasan! Nyt niitä oli aivan liian vähän ja pingoittaminen meinasi hieman raastaa hermoja. Suorille sivuille olisi pitänyt laittaa nuppineuloja melkein vieriviereen, että sivuista olisi oikeasti tullut suorat ja tasaiset... Nyt nuppineulojen puutteessa sitten istuin neuleen vierellä ja odottelin sen kuivumista ja vähän väliä kiskoin sitä sieltä täältä. Luin jostain, että pingotusvaiheessa pitsineuleelle pitää kostaa kaikki ne hankaluudet, joita sen kanssa on kokenut neulomisvaiheessa, eli venyttämistä ja kiskomista saa harrastaa ihan ronskisti.

Neulejälki on hieman epätasaista, mutta saumaa ei näy!

Vähän on huivi jäänyt vinoon tässä kuvassa, mutta ero pingottamattomaan huiviin on melkoinen!

Tässä on syy pitsineuleen kiehtovuuteen - se on kaunis!

Huivi bolerotyyppisesti

Huivi on kiinnitetty pinnillä kuvausta varten, mutta jokin huivineula voisi olla paikallaan. Vähän pöhkösti jäi housun vyötärön alle tuo huivin alaosa, eikä assistentti Yani sanonut siitä mitään!

Vaihtoehtoinen pukemistapa, kiinnitetty myös pinnillä.

Epätasaiset reunat eivät käytössä häiritse.

 Huivi meni valmistujaislahjaksi rakkaalle ystävälle, joka ilahtui siitä kovin. Toivottavasti sille on pitkällä ja loisteliaalla maisterinuralla käyttöä usein! <3