Juustotarjotin

Juustotarjotin *2

Niinkuin kuvastakin näkee, työ on helppoa kun tilat ovat siistit.

Joulun alla tuli tehtävänanto, että appivanhemmille sekä vuokranantajalle pitäisi tehdä joululahja. Juustotarjotinta ehdotettiin. Materiaaliksi valitsin liimalevyn joka oli odotellut sopivaa käyttötarkoitusta kellarissa jo useamman vuoden. Kyseinen levy on siitä erikoinen tapaus, että se on ensimmäinen (ja ainut) levy jonka olen tehnyt pyöreästä puusta alkaen itse. Sahasin levyn kahdeksi saman kokoiseksi laudaksi ja pyöristin pistosahalla nurkat. Sorvin hiontalaikalla kevyt hionta ja sitten päästiin itse asiaan. Yläjyrsimellä ajoin pitkiin sivuihin pyöristykset. Tässä vaiheessa totesin, että lopputuloksesta tulee todennäköisesti siistimpi jos en edes yritä pyöristää päätyjä samalla tavalla. Pyöristetty nurkka olisi hankaloittanut työtä merkittävästi. 

Reunojen pyöristämisen jälkeen piti vaihtaa terä jyrsimeen. Tässä kohtaa täytyy todeta, että vaikka Feston yläjyrsin on aivan loistava työkalu, niin terä meinaa joka kerta takertua niin tiukasti kiinni, että se ei meinaa irrota millään. Riippuen terästä ja siitä kuinka syvälle se on istukkaan painettu, voi olla vieläpä mahdotonta käyttää pihtejä apuna. Toistaiseksi terä on lopulta irti saatu, mutta odotan kauhulla kertaa, kun mikään ei enää tepsi. (Yleensä tällaisissa tilanteissa suihkaus CRC:tä auttaa, mutta nyt ei siitäkään ole ollut hyötyä.) En ole tutkinut, onko uudemmissa malleissa kyseinen ongelma ratkaistu jotenkin. Joka tapauksessa, asiaan. Terän vaihdon ja pienen säätämisen jälkeen ajoin pyöristyksen viereen urat. Tässä(kin) kohtaa sai olla tarkkana, sillä jyrsin on armoton peli siinä mielessä, että pienikin lipsahdus tekee näkyvää jälkeä. 

Seuraavaksi vuorossa oli hionta. Harvoin jaksan hioa töitäni näin perinpohjaisesti, mutta nyt totesin, että saadakseni kelvollista jälkeä, pitää hiominen tehdä kunnolla. Epäkeskohiomakoneemme oli ilmeisesti syksyllä unohtunut mökille, joten kaiken hionnan tein käsin, välillä puupalikkaa hiontatukena käyttäen. Siispä aloitin todella karkealla paperilla, numeroltaan 40. Noin karkeasta paperista taas ei voi siirtyä suoraan kovinkaan sileään, sillä paperin aiheuttamat "naarmut" jäävät helposti näkyviin, joten hionta jatkui numerolla 80. Sitä seurasi hiomapaperi karheudeltaan 120. Tässä vaiheessa käsi meinasi jo väsyä. Viimeistelin hionnan 240 paperilla ja totesin sen olevan riittävä. Kaikissa muissa vaiheissa työtä kahden samanlaisen työn tekeminen tuntuu helpottavan jälkimmäisen työstämistä. Kuitenkin kun olet käsin hionut työtä puoli tuntia, niin aivan heti ei jaksa aloittaa samaa alusta. Siispä tästä eteenpäin tein ensin toisen tarjottimen valmiiksi ja jatkoin vasta sitten toisen tekemistä.

Tein päähän kahvan 10mm paksusta hamppuköydestä. Porasin kaksi 9,5mm, n. 1,5cm syvää reikää, joihin laitoin hieman epoksiliimaa. Sitten köysi paikalleen ja työ onkin sitten siinä.

Olen tehnyt viimeisen vuoden aikana (lähes) kaikkiin puutöihini polttoleiman, josta en ole vielä aiemmin kertonut tarkemmin. Viereisessä kuvassa näkyy tuo "leimasin" ja sen lämmitysprosessi. Leimasimen olen tehnyt siten, että piirsin osan Googlen SketchUp ohjelmalla. Sitten lähetin kuvan shapeways nimiselle 3D tulostusfirmalle ja tilasin osan ruostumattomasta teräksestä tehtynä. Saatuani osan, tein siihen vielä kierretyökalulla kierteen ja pyöritin sen pulttiin kiinni. Pultin upotin puukahvaan, jolloin leiman tekeminen onnistuu ilman paksuja käsineitä tai pihtejä. Koko homman hinta oli 10 euron luokkaa, ja on taatusti uniikki leima.

Tämän työn tapauksessa unohdin tehdä ensimmäiseen leiman. Olin jo öljynnyt sen, joten en ollut varma miten öljy käyttäytyy hehkuvan raudan kanssa. Päätin kuitenkin kokeilla ja lopputulos oli yllättävän hyvä. Jatkossa tiedän, että leiman voi aivan yhtähyvin tehdä öljyämisen jälkeenkin. Kun sen tekee varovasti, niin työtä ei tarvitse hioa lainkaan leimaamisen jälkeen.

Kuten kuvista näkyy, niin öljyämiseen käytin kotoa löytyvää oliiviöljyä. Se on siitä hyvä, että se sopii ruoka-aineiden kanssa hyvin ja lisäksi siitä tulee työhon kiva mieto tuoksu. Öljy tuo muuten lepän kauniin pinnan hienosti esille. En varmasti koskaan kyllästy tähän vaiheeseen. Kannattaa muuten huomioida alta pilkottava talouspaperi. Öljyämisen jälkeen öljyä tarttuu jonkin aikaa kaikkeen minkä päälle levy laitetaan, joten aivan heti ei öljyttyä tuotetta kannata laittaa pöytäliinan päälle.

Pedaalinrakennusta

 Ajatus tähän projektiin lähti siitä, kun halusin kitaran loopperiin lisää polkimia. Uuteen loopperiin ei tässä taloustilanteessa pysty sijoittamaan, joten vaihtoehdoksi jäi lisäpolkimien hankkiminen entiseen. Bossin oma ratkaisu tähän olisi FS-6 mallinen poljin, jonka saksalaisesta verkkokaupasta saa omakseen n. 60 euron hintaan (+postikulut). Ei kiitos. Pikaisen nettiselailun aikana selvisi, että tarvittava pedaali on itseasiassa todella yksinkertainen laite, joten ei muutakuin tuumasta toimeen.

Innostuksissani unohdin ottaa projektin alkuvaiheista kuvia. Aluksi etsin kellarin aarreaitasta (toiset kutsuvat tuota tavaraa romuksi) tarvittavat osat pedaalin sähkötekniseen osaan. Stereo plugi ja johto löytyi valmiina sellaisenaan. Sopivat kytkimetkin löytyivät heti. Toinen on ollut kaupan ovessa hälyttämässä tulevista asiakkaista. Toisen alkuperästä ei ole tietoa, mutta käytännössä kyseessä on identtinen kytkin. Näiden lisäksi ei tarvinnutkaan kuin muutamia kytkentäjohtoja ja yksi sokeripalanakin tunnetun riviliittimen liitin. Huomattavaa kytkennässä on se, että virtapiiri on normaalisti suljettu (sähkö kulkee, vrt. on/off kytkimen on-asento), ja kytkintä painaessa virtapiiri aukeaa.

Saatuani kytkennän valmiiksi testasin viritelmän ja totesin sen toimivaksi. Enää puuttui kotelointi. Olin suunnitellut koteloivani polkimen jonkinlaiseen kierrätyskoteloon. Kävin läpi erilaisia vanhoja leluja ja erilaista elektroniikkaromua. Sopivaa ei kuitenkaan meinannut millään löytyä. Kotelon tulisi olla kuitenkin riittävän pieni, ettei se vie turhaa tilaa ja, että sitä on helppo käyttää. Paras vaihtoehto näytti olevan vanhan cd-aseman kotelo. Olin jo aloittamassa kotelon työstämisen, kun osittain isäni ehdotuksesta vaihdoin suunnitelmaa. Päädyin tekemään kotelon puusta.

Sopiva koivunpalanen löytyi nopeasti. Siinä oli jopa toinen pää aikaisemman projektin jäljiltä viisto, jonka päätin heti jättää sellaiseksi. Lyhensin palan sopivaksi ja aloitin työstämisen. Tein palikkaan ensin poralla ja taltalla kolot kytkimelle ja sitten toiselle puolelle palikkaa kolon sähköpohdoille ja kytkennöille. Tämä tapahtui yllättävänkin helposti, vaikka samalla tuli todettua, että taltat kaipaavatkin perusteellista kunnostusta. Pikainen teroitus auttoi kuitenkin sen verran, että homma tuli hoidettua. Kun kolot olivat valmiita höyläsin palikan etureunan viistoksi ja lopuksi viimestelin työn hiomalla. Siispä kytkimet paikalleen. Pedaaliksi valikoitui alumiinilista, jonka kiinnitin saranalla palikkaan. Kytkimet päädyin kiinnittämään koloihinsa yksinkertaisesti kuumaliimalla. Sen saa tarvittaessa irti ja jos se jostain syystä irtoaa itsestään niin homma on nopea korjata. Muut kiinnitystavat tuntuivat tässä vaiheessa turhan työläiltä.











Viimeistelyssä halusin säilyttää puun näkyvissä, joten päädyin petsaamaan ja lakkaamaan puun. Petsinä käytin muutama vuosi aiemmin käyttämääni ja sekoittamaani ruskeaa petsiä. Tiedän kyllä, että petsiä ei pitäis säilöä näin pitkään, mutta halusin testata, mille lopputulos näyttää. Voin sanoa olevani tyytyväinen. Koska petsi on vanhaa, se ei imeytynyt aivan yhtä tasaisesti (tämän näkee hyvin yläpuolella olevasta kuvasta.) mitä tuore petsi olisi tehnyt. Värikään ei ollut ehkä aivan yhtä voimakas, mutta lopputulos näyttää aikalailla siltä, miltä sen halusinkin näyttävän. Alumiiniläpyskät maalasin sprayllä.
Työ jäi siinä mielessä kesken, että alapuolelle saisi laittaa vielä suojakannen johdoille, mutta en löytänyt nyt nopeasti mitään sopivaa joten se jää toiseen kertaan. Johdon pysyvät kuitenkin hyvin sisällä joten kiirettä kannella ei ole. Onhan yksi kitaranikin ollut ilman takakantta jo useamman vuoden. Pohjaan laitoin kuitenkin vielä liukuesteet. Niissä käytin jälleen hyväksi kierrätysmateriaaleja sillä kahteen nurkkaan pehmusteen sain vanhasta tietokoneen näppäimistöstä ja kahteen nurkkaan pehmusteet tulivat vhs-nauhurin pohjasta.

 Tässäpä pedaali koko komeudessaan. Kokeilin sitä myös GT-8 efektilaudan kanssa ja hyvin tuntuu toimivan myös siinä.

Virkattu pitsimatto

Olen kova innostumaan. Aloitan helposti uusia projekteja, mutta niiden loppuun saattaminen on joskus kovin haasteellista. Teen yleensä käsityöprojektini ilman ohjeita, koska inspiraation iskiessä ohjeet tuntuvat turhilta. :) Blogin alkajaisiksi olisi kivaa esitellä joitakin vuosien varrella tehtyjä töitä, mutta aika paljon on käynyt niin, että olen tehnyt käsitöitä lahjoiksi, unohtanut kuvata ne ja sitä myötä tavallaan unohtanut, mitä kaikkea olenkaan tehnyt.


Juuri tällä hetkellä en ehdi tehdä käsitöitä niin paljon kuin haluaisin (eli täysipäiväisesti), mutta pikkuhiljaa aina jotakin valmistuu. Hmmm, joululahjajuttujen esittely tässä blogissa voi tosin olla melko pulmallista...

Tässä kuitenkin yksi (tai tavallaan kaksi) työtä, jotka olen tässä reilun vuoden sisään tehnyt ja muistanut kuvata!
Tein ystäväpariskunnalle virkatun pitsimaton mustasta ontelokuteesta (Kauhavan Kangasaitan Lilli). Tein tämän maton poikkeuksellisesti ohjeesta, jonka bongasin Kotivinkin 101 Ideaa- lehdestä (joka muuten on aivan loistava lehti!) Maton ohje odottelee sinua täällä.

 Ostin ensimmäistä mattoa varten neljä vyyhtiä mustaa ontelokudetta, joista syntyikin ensimmäinen matto... Ja samalla positiivinen ongelma: kaksi vyyhtiä jäi täysin koskematta, vaikka ohjeen mukaan mattoon piti kulua 3,5-3,8 kiloa ontelokudetta.

Tässä ensimmäinen matto ennen paketoimista ja lahjan antamista

Höyrytys keittiön lattialla lakanan päällä. Kerroksen vaihtumiskohta tosin näkyy ikävästi, ohjeen mukaan kerrosta vaihtaessa piti tehdä kolme ketjusilmukkaa...

Hauskat häät tanssittiin ja meni muutama kuukausi, ja saimme kutsun talvihäihin. Kädentaitoja arvostavalle parille tuumailimme lahjaa hetken aikaa, mutta päätin että lähden kokeilemaan ohjetta toistamiseen. Ajattelin että ensimmäisen maton kohdalla valtaisa ero kuteen menekissä saattoi johtua siitä että tein itse jotakin väärin (luin ohjetta väärin tms.). Niin kuitenkin kävi, että sain aivan kevyesti tehtyä kuteista toisenkin maton, joka on erään toisen keittiön lattialla erittäin huonossa kuvassa tässä:

Kerroksen vaihtumiskohta on paljon huomaamattomampi, eikös?

Muutin ohjetta tähän toiseen mattoon sen verran, että kerrosta vaihtaessani virkkasin vain kaksi ketjusilmukkaa kolmen sijaan, mielestäni kerroksen vaihtokohdasta tulee näin siistimpi. Matto tulee höyryttää huolella, koska se aaltoilee jonkin verran... Ehkä kosteana muotoilu saisi sen pysymään paremmin muodossaan?


Tänä syksynä näin muuten kivan sovelluksen tästä matosta Pirtin Kehräämössä, siellä matto oli virkattu villalangasta ja se oli kevyesti huovutettu. Se näytti tosi kotoisalta, hempeältä ja romanttiselta! Pirtin Kehräämön sivuilta ei löytynyt kuvaa matosta, mutta sivuilla (ja myymälässä!) kannattaa toki vierailla. Pirtin Kehräämön sivut löytyvät täältä.

Keittiöön!

Ajattelin laittaa samaan kasaan muutamia aiemmin tekemiäni keittiö"varusteita".

Viereiset työt ovat aivan viimeaikaisempia töitä. Tarjoilualusta on tehty koivusta ja lehtikuusesta. Lähdin tekemään työtä vain siitä lähtökohdasta, että puun hieno kuvio pitää saada jotenkin näkyville. Ajattelin aluksi, että työstä tulee leikkuulauta, mutta eihän tuota raaski leikkuulautana käyttää. Siispä siitä tuli tarjoilualusta.


Vati taas syntyi siitä lähtökohdasta, että halusin testata sorvaamista muulla, kuin pyöreällä kappaleella. Materiaalina oli tuppeensahattu koivu. Täytyy sanoa, harjoitustyöksi olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Viimeistelynä olen molemmissa käyttänyt ruokaöljyä.

Näistä ensimmäinen pannunalunen oli nopea päähänpisto. Lähdin miettimään miten voisin hyödyntää erikoisen muotoista ylijäämäkoivupalikkaa. Tietokoneen tuuletusritilä taas oli jäänyt ylimääräiseksi aiemmasta projektista. Tuo salmiakin muotoinen pannunalunen osoittautuikin erittäin toimivaksi ja on ollut siitä lähtien lähes päivittäisessä käytössä.



Alempi pannunalunen taas syntyi edellisen ideaa jalostaen, joululahjaksi. Samoin joululahjaksi syntyi alla olevat pannunaluset, jotka muodostuvat pariskunnan etunimien alkukirjaimista. Kirjaimia voi käyttää joko yksinään tai yhdessä.

Tämä vati oli ensimmäinen sorvaamani vati. Sekin on osoittautunut oikein toimivaksi. Koska se on melko paksu, niin se on painon myötä myös tukeva. Tämän petsasin ja sen jälkeen varoitteluista huolimatta öljysin ruokaöljyllä. Väriä siitä ei ole kuitenkaan juurikaan irronnut. Kunhan heti öljyämisen jälkeen on varovaisempi ja välttelee valkoisia pöytäliinoja.

Tässä koivuinen talouspaperirullateline jonka tein myös joululahjaksi. Sorvauksen tein vaneripurilaan pätkästä. Purilaat ovat osoittautuneet monessa työssä loistavaksi materiaaliksi. Pitäisikin kohta ruveta metsästämään kyseistä materiaalia lisää. Jälleen kerran pintakäsittelynä pelkkä ruokaöjy. Ei tuota koivun pintaa oikein halua peittää millään.

Tämän juustotarjottimen erikoisin osa on teline, joka on tehty mökkityömaalta jääneestä hirren palasta. Kun mökin ikkunoita varten piti sahata hirrestä puolet pois, niin tätä materiaalia jäi muutama metri ja tässä on yksi tulos, missä sitä keksin hyödyntää. Tavoistani poiketen petsauksen jälkeen lakkasin tämän työn.

Tämä kaulin on tehty ylioppilaslahjaksi. Materiaaleina hieman koivuista purilasta, mahonkia ja pienet palat ylläripuuta, mahdollisesti omenapuuta. Akseleiksi laitoin muistaakseni 8 millin pultit. Tekemisestä on jo aikaa, joten en enää tarkkaan muista, kuinka sain kahvat vapaasti pyörimään.

Leikkuulauta. Tämän lähtökohtana oli halu testata tämänkaltaisen levyn tekemistä. Sehän sujuikin yllättävän hyvin ja helposti. Aluksi tein paksun tavallisen liimalevyn. Sen sitten höyläsin tasohöylällä tasaiseksi ja siivutin pyörösahalla. Kun levy oli tasohöylän jäljiltä tasainen, oli liimaaminen todella vaivatonta. Ainut huolehdittava asia oli se, että eri kerrosten palikat tulevat samaan linjaan. Samalla käänsin joka toisen "rivin" toisin päin, jolloin kuviosta tulee elävämmän näköinen (muistuttaa enemmän shakkiruudukkoa). Olen muuten jossakin nähnyt ohjelman, jolla erilaisia kuvioita voi suunnitella käyttämällä kahta tai kolmeakin eriväristä puuta.
Kun levy oli liimattu oli jäljellä projektin työläin vaihe, hiominen. Liimaamisvaiheessa kannattaa pyrkiä mahdollisimman tasaiseen lopputulokseen, jotta hiomiseen ei mene aivan tolkuttomasti aikaa. Pystypuu kun ei meinaa tasoittua millään. Vaikka käytin Mirkan (normaalitilanteessa jopa liian tehokkaan tuntuista) paineilmahiomakonetta ja karkeaa 40 hiomapaperia, niin käsi meinasi väsyä hiomiseen. Kärsivällisyys lopulta palkittiin ja pinnasta tuli sileä. Lopuksi sahasin viistot kulmat ja tein "kahvan reiän". Pintakäsittelyksi ruokaöljy, jota tämä kapistus imi puolisen litraa.

Ruokapöytä vanhasta ovesta

Ruokapöytä vanhasta ovesta

Ovi vielä käsittelemättömänä.

Toimeksiannon ja idean tähän työhön sain siskoltani, joka miehensä kanssa oli juuri ostanut itselleen ensimmäisen oman kodin. He tarvitsivat ruokapöydän sinne ja siskoni oli nähnyt jossakin idean tehdä pöytä vanhasta ovesta. Hänen miehensä kotoa löytyikin sopiva ovi, joten ei muutakuin hommiin.

Ovea oli säilytetty katoksen alla, mutta säilytysvuosia alkoi jo olla, joten sen kunto ei ollut paras mahdollinen. Ensimmäinen homma oli helojen irroittaminen ja oven hiominen joka puolelta.

Oven ja jalkojen ensimmäinen yhteensovitus.

Jalat tulivat paksusta, muistaakseni 90*90 kokoisesta parrusta, joka tällä kertaa löytyi Kodin Terrasta. Ystävällinen myyjä sahasi sen vielä mittaansa, joten jalat eivät vaatineet minulta juuri lainkaan työtä. Koska pöydän ulkonäkö haluttiin pitää yksinkertaisena, päädyin siihen, että pöytään tulee vain yksi leveä yläsarja. Sen tein aivan tavallisesta mäntylaudasta. Kaikki liitokset tein kahdeksan millin puutapeilla ja B3 liimalla. Pöydän ja jalkojen väliin tuli vielä 10 millin tapit, mutta ei liimaa, jotta pöytä olisi helpompi kuljettaa.




Kuvissa ei näy poikittaistuki jonka ruuvailin kulmaraudoilla pitkien sarjojen keskelle. Se toi kehikkoon tarvittavaa tukevuutta. Harkinnassa oli vielä vinotuen tekeminen, mutta se osoittautui tarpeettomaksi. Ennen oven maalausta piti ovi saada vielä suoristettua. Se oli ollut vanhassa talossa, ja niissä ei perinteisesti ole suoraa kulmaa löytynyt. Tässäkin ovessa tuntui, että jokainen kulma oli toista vinompi. Pitkän mittailun jälkeen päädyin piirtelemään oveen muutamia viivoja, joiden pohjalta lähdin sitä suoristamaan. Laudat puristimilla ohjureiksi ja käsisirkkeli laulamaan. Lopputulos oli niin lähellä suorakaidetta, että hirvittää. Suoruudella ei muuten olisi ollut edes mitään valiä, mutta pöydän päälle oli tarkoitus laittaa lasi, joten oikean kokoisen lasin tilaaminen oli näin huomattavasti helpompaa.

Maalaus

Maalasin ensin pöydän alapinnan ja jalat. Tässä vaiheessa kyselin myös pöydän tulevilta omistajilta mielipiteitä ja nopeasti päädyttiin siihen lopputulokseen, että pöydän yläpinta saa jäädä maalamatta, sillä hiottu ja kulunut pinta oli yllättävän hyvän näköinen.

Viimesilauksen pöytään teki lasi. Lasiliikkeestä (Jyväskylän lasihuolto) sain erinomaisia vinkkejä lasin mitoittamiseen. Olin ostanut samasta liikkeestä aiemmin lasin sohvapöytään, ja tälläkin kertaa palvelu oli ensiluokkaista. Lopputulos näkyy alla.

Tämä on ensimmäinen Blogiteksti.

Räpylätyö on käsitöitä harrastavan pariskunnan lahja lukijoillemme. Tarkoituksenamme on mm. kuvata käsityöiden syntyprosessia, mutta myös jakaa hyviksi kokemiamme ideoita. Meryan erikoisalaa ovat tekstiilikäsityöt, kun taas Yani keskittyy enemmän puutöihin.