Ei ole tosikaan, miten ylpeä voi olla itsestään, kun saa aikaiseksi yhden räsymaton. En ole koskaan aikaisemmin kutonut yhtään mitään, ja nyt kun on kutomisen makuun päässyt niin eihän sitä voi kuin rakastaa. Mikä onni onkaan, että saa opiskella ammattitaitoisten ihmisten kanssa asioita, joista nauttii!
Tämän räsymaton ajatuksena oli, ettei käytettäisi valmiita matonkuteita, vaan leikkaisimme ja repisimme itse kuteet mattoon. Omassa matossani onkin vanhoja lakanoita, verhoja, t-paitoja, farkkuja, sairaalatakkeja ja pöytäliinoja, tai ainakin osia niistä. Matonkuteiden leikkaamiseen ja repimiseen kului yllättävän paljon aikaa - lisäksi työ oli sisällä tehtäväksi hirmuisen pölyistä. Ihanaa olisikin, jos pystyisi jatkossa leikkaamaan matonkuteet aurinkoisena päivänä ulkona, vaikkapa järven rannalla kevyessä tuulenvireessä...
Silti ajattelen, että omista ja ystävien varastoista haalitut kankaat ja niistä revityt kuteet antavat matolle luonnetta tavalla, johon valmis kude ei pysty. On kiva ajatella ja muistella, mistä mikäkin raita on peräisin. Ihanalla tavalla tämä matto on myös osa perheemme suurta muutosta: käsitöitä tekevästä pariskunnasta tulee kesällä äiti ja isä! Tämä matto pääsee uuden tulokkaan huonetta koristamaan, ja siksikin on kiva, että sillä on tarinoita kerrottavanaan. Maton kutominen oli kutomisen nautinnon lisäksi konkreettisesti uuteen elämänvaiheeseen valmistautumista, ja siksi niin riemastuttavaa.
Maton äärellä koettiin niin epätoivon kuin riemunkin hetkiä, mutta päällimmäisenä on ilo, onni ja tyytyväisyys. Kudoin maton kolmella sukkulalla, eli koko ajan matossa kulkee vähintään kolme erilaista kudetta. Yritin pitää kuteiden suhteen sellaista järjestystä, että koko ajan joukossa kulkee ainakin yksi vahvempaa materiaalia oleva kude, jotta jämäkkyys pysyisi jokseenkin samana. Sini-vihreissä raidoissa esimerkiksi kulkee rinnakkain monessa kohtaa farkkua, paitaa ja vanhaa, kulunutta lakanaa. Toki pelkällä trikoollakin voi kutoa, mutta sitten eri raitojen leveys ja tuntuma vaihtelisivat enemmän.
 |
| Tässä näkyy, kuinka alkusolmut olivat ensin keskeltä liian löysät - kude hieman "aaltoilee". Kuvan ottamisen jälkeen kiristin solmuja tasakireälle ja jälkikin oli tasaisempaa. |
 |
| Minua niin kovin miellyttää näiden värien suloinen sekamelska! |
 |
| Loimena kalalanka, reunimmaiset langat ovat kaksinkertaiset. Lankaluku (eli lankaa/cm) on kaksi. |
 |
| On aivan mahtava tunne, kun on saanut kudottua niin paljon, että täytyy siirtää valmista työtä jo kangastukille! |
Maton kutomiseen ei lopulta kulunut edes kauhean kauan aikaa, eniten aikaa tärvääntyi siihen että piti ruveta ryhtymään ja sehän on aina työlästä se. Huomasin kuitenkin, että jos aikaa kutomiseen olisi vaikka puoli tuntia, niin kannattaa mieluummin tehdä jotain muuta. Joka kerta kun kangaspuiden ääreen istuu, menee hetki että pääsee rytmiin ja flow-tilaan. Ja sitä flow-tilaa ei sovi lopettaa liian lyhyeen. :)
Molempiin päihin kudoin muutaman kerroksen verran kalalankaa, jonka purin pois ennen päättelyä. Päättelyksi räsymattoon sopii mielestäni parhaiten ihan tavalliset hevosenhäntäsolmut, mutta ennen sitä solmin yhteen aina kaksi vierekkäistä kalalankaa eli sisarukset. Ei ainakaan purkaudu!
Valmis matto päätyi luokkamme mattonäyttelyyn ennen varsinaiseen sijaintiinsa päätymistä - kuvia lastenhuoneesta tulossa myöhemmin. :)
 |
| Siinäpä pari suloista mattoa! |
