Juustotarjotin

Juustotarjotin *2

Niinkuin kuvastakin näkee, työ on helppoa kun tilat ovat siistit.

Joulun alla tuli tehtävänanto, että appivanhemmille sekä vuokranantajalle pitäisi tehdä joululahja. Juustotarjotinta ehdotettiin. Materiaaliksi valitsin liimalevyn joka oli odotellut sopivaa käyttötarkoitusta kellarissa jo useamman vuoden. Kyseinen levy on siitä erikoinen tapaus, että se on ensimmäinen (ja ainut) levy jonka olen tehnyt pyöreästä puusta alkaen itse. Sahasin levyn kahdeksi saman kokoiseksi laudaksi ja pyöristin pistosahalla nurkat. Sorvin hiontalaikalla kevyt hionta ja sitten päästiin itse asiaan. Yläjyrsimellä ajoin pitkiin sivuihin pyöristykset. Tässä vaiheessa totesin, että lopputuloksesta tulee todennäköisesti siistimpi jos en edes yritä pyöristää päätyjä samalla tavalla. Pyöristetty nurkka olisi hankaloittanut työtä merkittävästi. 

Reunojen pyöristämisen jälkeen piti vaihtaa terä jyrsimeen. Tässä kohtaa täytyy todeta, että vaikka Feston yläjyrsin on aivan loistava työkalu, niin terä meinaa joka kerta takertua niin tiukasti kiinni, että se ei meinaa irrota millään. Riippuen terästä ja siitä kuinka syvälle se on istukkaan painettu, voi olla vieläpä mahdotonta käyttää pihtejä apuna. Toistaiseksi terä on lopulta irti saatu, mutta odotan kauhulla kertaa, kun mikään ei enää tepsi. (Yleensä tällaisissa tilanteissa suihkaus CRC:tä auttaa, mutta nyt ei siitäkään ole ollut hyötyä.) En ole tutkinut, onko uudemmissa malleissa kyseinen ongelma ratkaistu jotenkin. Joka tapauksessa, asiaan. Terän vaihdon ja pienen säätämisen jälkeen ajoin pyöristyksen viereen urat. Tässä(kin) kohtaa sai olla tarkkana, sillä jyrsin on armoton peli siinä mielessä, että pienikin lipsahdus tekee näkyvää jälkeä. 

Seuraavaksi vuorossa oli hionta. Harvoin jaksan hioa töitäni näin perinpohjaisesti, mutta nyt totesin, että saadakseni kelvollista jälkeä, pitää hiominen tehdä kunnolla. Epäkeskohiomakoneemme oli ilmeisesti syksyllä unohtunut mökille, joten kaiken hionnan tein käsin, välillä puupalikkaa hiontatukena käyttäen. Siispä aloitin todella karkealla paperilla, numeroltaan 40. Noin karkeasta paperista taas ei voi siirtyä suoraan kovinkaan sileään, sillä paperin aiheuttamat "naarmut" jäävät helposti näkyviin, joten hionta jatkui numerolla 80. Sitä seurasi hiomapaperi karheudeltaan 120. Tässä vaiheessa käsi meinasi jo väsyä. Viimeistelin hionnan 240 paperilla ja totesin sen olevan riittävä. Kaikissa muissa vaiheissa työtä kahden samanlaisen työn tekeminen tuntuu helpottavan jälkimmäisen työstämistä. Kuitenkin kun olet käsin hionut työtä puoli tuntia, niin aivan heti ei jaksa aloittaa samaa alusta. Siispä tästä eteenpäin tein ensin toisen tarjottimen valmiiksi ja jatkoin vasta sitten toisen tekemistä.

Tein päähän kahvan 10mm paksusta hamppuköydestä. Porasin kaksi 9,5mm, n. 1,5cm syvää reikää, joihin laitoin hieman epoksiliimaa. Sitten köysi paikalleen ja työ onkin sitten siinä.

Olen tehnyt viimeisen vuoden aikana (lähes) kaikkiin puutöihini polttoleiman, josta en ole vielä aiemmin kertonut tarkemmin. Viereisessä kuvassa näkyy tuo "leimasin" ja sen lämmitysprosessi. Leimasimen olen tehnyt siten, että piirsin osan Googlen SketchUp ohjelmalla. Sitten lähetin kuvan shapeways nimiselle 3D tulostusfirmalle ja tilasin osan ruostumattomasta teräksestä tehtynä. Saatuani osan, tein siihen vielä kierretyökalulla kierteen ja pyöritin sen pulttiin kiinni. Pultin upotin puukahvaan, jolloin leiman tekeminen onnistuu ilman paksuja käsineitä tai pihtejä. Koko homman hinta oli 10 euron luokkaa, ja on taatusti uniikki leima.

Tämän työn tapauksessa unohdin tehdä ensimmäiseen leiman. Olin jo öljynnyt sen, joten en ollut varma miten öljy käyttäytyy hehkuvan raudan kanssa. Päätin kuitenkin kokeilla ja lopputulos oli yllättävän hyvä. Jatkossa tiedän, että leiman voi aivan yhtähyvin tehdä öljyämisen jälkeenkin. Kun sen tekee varovasti, niin työtä ei tarvitse hioa lainkaan leimaamisen jälkeen.

Kuten kuvista näkyy, niin öljyämiseen käytin kotoa löytyvää oliiviöljyä. Se on siitä hyvä, että se sopii ruoka-aineiden kanssa hyvin ja lisäksi siitä tulee työhon kiva mieto tuoksu. Öljy tuo muuten lepän kauniin pinnan hienosti esille. En varmasti koskaan kyllästy tähän vaiheeseen. Kannattaa muuten huomioida alta pilkottava talouspaperi. Öljyämisen jälkeen öljyä tarttuu jonkin aikaa kaikkeen minkä päälle levy laitetaan, joten aivan heti ei öljyttyä tuotetta kannata laittaa pöytäliinan päälle.

Pedaalinrakennusta

 Ajatus tähän projektiin lähti siitä, kun halusin kitaran loopperiin lisää polkimia. Uuteen loopperiin ei tässä taloustilanteessa pysty sijoittamaan, joten vaihtoehdoksi jäi lisäpolkimien hankkiminen entiseen. Bossin oma ratkaisu tähän olisi FS-6 mallinen poljin, jonka saksalaisesta verkkokaupasta saa omakseen n. 60 euron hintaan (+postikulut). Ei kiitos. Pikaisen nettiselailun aikana selvisi, että tarvittava pedaali on itseasiassa todella yksinkertainen laite, joten ei muutakuin tuumasta toimeen.

Innostuksissani unohdin ottaa projektin alkuvaiheista kuvia. Aluksi etsin kellarin aarreaitasta (toiset kutsuvat tuota tavaraa romuksi) tarvittavat osat pedaalin sähkötekniseen osaan. Stereo plugi ja johto löytyi valmiina sellaisenaan. Sopivat kytkimetkin löytyivät heti. Toinen on ollut kaupan ovessa hälyttämässä tulevista asiakkaista. Toisen alkuperästä ei ole tietoa, mutta käytännössä kyseessä on identtinen kytkin. Näiden lisäksi ei tarvinnutkaan kuin muutamia kytkentäjohtoja ja yksi sokeripalanakin tunnetun riviliittimen liitin. Huomattavaa kytkennässä on se, että virtapiiri on normaalisti suljettu (sähkö kulkee, vrt. on/off kytkimen on-asento), ja kytkintä painaessa virtapiiri aukeaa.

Saatuani kytkennän valmiiksi testasin viritelmän ja totesin sen toimivaksi. Enää puuttui kotelointi. Olin suunnitellut koteloivani polkimen jonkinlaiseen kierrätyskoteloon. Kävin läpi erilaisia vanhoja leluja ja erilaista elektroniikkaromua. Sopivaa ei kuitenkaan meinannut millään löytyä. Kotelon tulisi olla kuitenkin riittävän pieni, ettei se vie turhaa tilaa ja, että sitä on helppo käyttää. Paras vaihtoehto näytti olevan vanhan cd-aseman kotelo. Olin jo aloittamassa kotelon työstämisen, kun osittain isäni ehdotuksesta vaihdoin suunnitelmaa. Päädyin tekemään kotelon puusta.

Sopiva koivunpalanen löytyi nopeasti. Siinä oli jopa toinen pää aikaisemman projektin jäljiltä viisto, jonka päätin heti jättää sellaiseksi. Lyhensin palan sopivaksi ja aloitin työstämisen. Tein palikkaan ensin poralla ja taltalla kolot kytkimelle ja sitten toiselle puolelle palikkaa kolon sähköpohdoille ja kytkennöille. Tämä tapahtui yllättävänkin helposti, vaikka samalla tuli todettua, että taltat kaipaavatkin perusteellista kunnostusta. Pikainen teroitus auttoi kuitenkin sen verran, että homma tuli hoidettua. Kun kolot olivat valmiita höyläsin palikan etureunan viistoksi ja lopuksi viimestelin työn hiomalla. Siispä kytkimet paikalleen. Pedaaliksi valikoitui alumiinilista, jonka kiinnitin saranalla palikkaan. Kytkimet päädyin kiinnittämään koloihinsa yksinkertaisesti kuumaliimalla. Sen saa tarvittaessa irti ja jos se jostain syystä irtoaa itsestään niin homma on nopea korjata. Muut kiinnitystavat tuntuivat tässä vaiheessa turhan työläiltä.











Viimeistelyssä halusin säilyttää puun näkyvissä, joten päädyin petsaamaan ja lakkaamaan puun. Petsinä käytin muutama vuosi aiemmin käyttämääni ja sekoittamaani ruskeaa petsiä. Tiedän kyllä, että petsiä ei pitäis säilöä näin pitkään, mutta halusin testata, mille lopputulos näyttää. Voin sanoa olevani tyytyväinen. Koska petsi on vanhaa, se ei imeytynyt aivan yhtä tasaisesti (tämän näkee hyvin yläpuolella olevasta kuvasta.) mitä tuore petsi olisi tehnyt. Värikään ei ollut ehkä aivan yhtä voimakas, mutta lopputulos näyttää aikalailla siltä, miltä sen halusinkin näyttävän. Alumiiniläpyskät maalasin sprayllä.
Työ jäi siinä mielessä kesken, että alapuolelle saisi laittaa vielä suojakannen johdoille, mutta en löytänyt nyt nopeasti mitään sopivaa joten se jää toiseen kertaan. Johdon pysyvät kuitenkin hyvin sisällä joten kiirettä kannella ei ole. Onhan yksi kitaranikin ollut ilman takakantta jo useamman vuoden. Pohjaan laitoin kuitenkin vielä liukuesteet. Niissä käytin jälleen hyväksi kierrätysmateriaaleja sillä kahteen nurkkaan pehmusteen sain vanhasta tietokoneen näppäimistöstä ja kahteen nurkkaan pehmusteet tulivat vhs-nauhurin pohjasta.

 Tässäpä pedaali koko komeudessaan. Kokeilin sitä myös GT-8 efektilaudan kanssa ja hyvin tuntuu toimivan myös siinä.