Kelluuko se?

Epäilemättä vene on jo siinä pisteessä, että se kelluisi, mutta valmiiksi sitä ei voi vielä kutsua. Laidat ovat vihdoin valmistuneet ja reunimmaisten lautojen muotoilukin on lähellä lopullista. Täytyy sanoa, että muutamien lautojen muotoilu tuotti yllättävän paljon työtä. Toiset laudat taas valmistuivat hyvin pienellä vaivalla. Viimeisissä laudoissa oli lisäksi huomattavan monta oksaa paikattavana, mikä osaltaan kasvatti työmäärää.

Kun laidat olivat vihdoin valmiita, oli vuorossa kaarituksen valmistelu. Tämä lähti siitä, että poistimme mallikaaret veneestä. Sitten putsasimme veneen sisäpuolelta kaikki ylimääräiset tiivistemassan purseet pois taltan ja puukon avlla ja hioimme sisäpuolen siistiksi. Tämä kannattaa tehdä tässä vaiheessa siksi, että kaarien laittamisen jälkeen hiominen olisi huomattavasti työläämpää. Hiomisessa hyvänä apuna oli Boschin "monitoimityökalu" johon oli asennettu hiontatyyny. Huonona puolena mainittakoon paperin kulutuksen, sillä niittien terävät reunat repivät paperin hyvin nopeasti pilalle. Koko veneen sisäpuoliseen puhdistamiseen kului melkoinen tukku hiomapaperia. Jälkikäteen on helppo viisastella, että niittaamisvaihe kannattaisi tehdä niin rauhassa, että vasaran jälkiä ei tarvitsisi hioa niin paljoa myöhemmin pois.

Seuraavaksi vuorossa on siis kaarien laitto ja tällä hetkellä kaaret ovatkin likoamassa vedessä. Niiden pitäisi olla upotettuina vuorokauden verran jonka jälkeen niitä vielä höyrytetään reilu puoli tuntia. Odotellessa pystyimme vielä merkitsemään kaarien paikat, poraamaan nailoille reiät ja lyömään naulat alustavasti "hollille".

Seuraavassa sitten kuvitusta...

Lautojen muotoilu erityisesti perässä teetti allekirjoittaneelle välillä tuskan hetkiä. Välillä vain tuntui, että vaikka kuinka höylää ja talttaa ja vuolee ja taas höylää, niin aina on jossakin kohta, mistä pitäisi ottaa "vielä vähän".

Tässä kuvassa menossa laudan taivutus perästä höyrytyksen jälkeen. Välissä olevan vanerin avulla lautaa taivutetaan hieman yli, koska sillä on tapana palautua hieman taivutuksen jälkeen.

Monitoimikone oli erittäin kätevä myös perälaudan muotoilussa.

Samoin lautojen taivutuksessa keulassa käytettiin välissä kiilaa, jonka avulla taivutus tehdään hieman yli, jotta sen asentaminen olisi mahdollisimman helppoa. Kuvassa näkyy myös vanha Makita akkupora, joka ei suostu hajoamaan millään. Uusi kone olisi varmasti parempi, mutta kun vanhakin vielä toimii..

Tällaisessa pöntössä lautoja höyrytetään.

Kuvassa menossa tiivistemassa levitys juuri ennen laudan niittaamista.

 Oksakohdat pitää laudoista tulpata. Liimana käytetään yleisimmin kuvan polyuretaaniliimaa, jonka kosteusluokitus on D4. Liima laajenee kuivuessaan melkoisesti, joten jos ei halua liimaa pöytään tai puristimiin, kannattaa ne suojata muovilla. Kuivunut liima on muuten todella tiukassa! Kuvan liimalla liimasaumaa pitää puristaa puristimilla 4 tuntia ja lopullinen kovuus saavutetaan vuorokaudessa.
Joskus liimaus piti saada nopeammin valmiiksi, jolloin käytimme pikaepoksia. Sen lisäksi, että epoksi kuivuu nopeasti, niin sillä on sekin etu, että sitä ei tarvitse puristaa. Sen korkeamman hinnan vuoksi sitä ei kuitenkaan kannata jokaiseen oksaan käyttää.

Kuvassa näkyvällä listalla haettiin reunalaudalle sopivaa linjaa, jonka mukaan se sitten sahattiin lähes lopulliseen muotoonsa. Toki reunaa sai sahaamisen jälkeen vielä hieman höylätä, mutta mikäs sen mukavampaa.

Vasemmalla kuvan ideana on se, että toinen puoli on putsattu, toinen ei. Kuva ei tee oikein oikeutta tilanteelle, mutta ero oli joka tapauksessa huomattava. Kuten jo aiemmin mainitsin, olisi kannattanut naulata alunpitäen lautoja varoen, niin olisi säästynyt suurelta vaivalta.

Oikealla kaarien naulat laitettuna valmiiksi kaaritusta varten. Vene jäi odottelemaan seuraavaa päivää ja kaarien asentamista. Kaaret odottelevat jo vedessä.