Keittiöön!

Ajattelin laittaa samaan kasaan muutamia aiemmin tekemiäni keittiö"varusteita".

Viereiset työt ovat aivan viimeaikaisempia töitä. Tarjoilualusta on tehty koivusta ja lehtikuusesta. Lähdin tekemään työtä vain siitä lähtökohdasta, että puun hieno kuvio pitää saada jotenkin näkyville. Ajattelin aluksi, että työstä tulee leikkuulauta, mutta eihän tuota raaski leikkuulautana käyttää. Siispä siitä tuli tarjoilualusta.


Vati taas syntyi siitä lähtökohdasta, että halusin testata sorvaamista muulla, kuin pyöreällä kappaleella. Materiaalina oli tuppeensahattu koivu. Täytyy sanoa, harjoitustyöksi olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Viimeistelynä olen molemmissa käyttänyt ruokaöljyä.

Näistä ensimmäinen pannunalunen oli nopea päähänpisto. Lähdin miettimään miten voisin hyödyntää erikoisen muotoista ylijäämäkoivupalikkaa. Tietokoneen tuuletusritilä taas oli jäänyt ylimääräiseksi aiemmasta projektista. Tuo salmiakin muotoinen pannunalunen osoittautuikin erittäin toimivaksi ja on ollut siitä lähtien lähes päivittäisessä käytössä.



Alempi pannunalunen taas syntyi edellisen ideaa jalostaen, joululahjaksi. Samoin joululahjaksi syntyi alla olevat pannunaluset, jotka muodostuvat pariskunnan etunimien alkukirjaimista. Kirjaimia voi käyttää joko yksinään tai yhdessä.

Tämä vati oli ensimmäinen sorvaamani vati. Sekin on osoittautunut oikein toimivaksi. Koska se on melko paksu, niin se on painon myötä myös tukeva. Tämän petsasin ja sen jälkeen varoitteluista huolimatta öljysin ruokaöljyllä. Väriä siitä ei ole kuitenkaan juurikaan irronnut. Kunhan heti öljyämisen jälkeen on varovaisempi ja välttelee valkoisia pöytäliinoja.

Tässä koivuinen talouspaperirullateline jonka tein myös joululahjaksi. Sorvauksen tein vaneripurilaan pätkästä. Purilaat ovat osoittautuneet monessa työssä loistavaksi materiaaliksi. Pitäisikin kohta ruveta metsästämään kyseistä materiaalia lisää. Jälleen kerran pintakäsittelynä pelkkä ruokaöjy. Ei tuota koivun pintaa oikein halua peittää millään.

Tämän juustotarjottimen erikoisin osa on teline, joka on tehty mökkityömaalta jääneestä hirren palasta. Kun mökin ikkunoita varten piti sahata hirrestä puolet pois, niin tätä materiaalia jäi muutama metri ja tässä on yksi tulos, missä sitä keksin hyödyntää. Tavoistani poiketen petsauksen jälkeen lakkasin tämän työn.

Tämä kaulin on tehty ylioppilaslahjaksi. Materiaaleina hieman koivuista purilasta, mahonkia ja pienet palat ylläripuuta, mahdollisesti omenapuuta. Akseleiksi laitoin muistaakseni 8 millin pultit. Tekemisestä on jo aikaa, joten en enää tarkkaan muista, kuinka sain kahvat vapaasti pyörimään.

Leikkuulauta. Tämän lähtökohtana oli halu testata tämänkaltaisen levyn tekemistä. Sehän sujuikin yllättävän hyvin ja helposti. Aluksi tein paksun tavallisen liimalevyn. Sen sitten höyläsin tasohöylällä tasaiseksi ja siivutin pyörösahalla. Kun levy oli tasohöylän jäljiltä tasainen, oli liimaaminen todella vaivatonta. Ainut huolehdittava asia oli se, että eri kerrosten palikat tulevat samaan linjaan. Samalla käänsin joka toisen "rivin" toisin päin, jolloin kuviosta tulee elävämmän näköinen (muistuttaa enemmän shakkiruudukkoa). Olen muuten jossakin nähnyt ohjelman, jolla erilaisia kuvioita voi suunnitella käyttämällä kahta tai kolmeakin eriväristä puuta.
Kun levy oli liimattu oli jäljellä projektin työläin vaihe, hiominen. Liimaamisvaiheessa kannattaa pyrkiä mahdollisimman tasaiseen lopputulokseen, jotta hiomiseen ei mene aivan tolkuttomasti aikaa. Pystypuu kun ei meinaa tasoittua millään. Vaikka käytin Mirkan (normaalitilanteessa jopa liian tehokkaan tuntuista) paineilmahiomakonetta ja karkeaa 40 hiomapaperia, niin käsi meinasi väsyä hiomiseen. Kärsivällisyys lopulta palkittiin ja pinnasta tuli sileä. Lopuksi sahasin viistot kulmat ja tein "kahvan reiän". Pintakäsittelyksi ruokaöljy, jota tämä kapistus imi puolisen litraa.

Ruokapöytä vanhasta ovesta

Ruokapöytä vanhasta ovesta

Ovi vielä käsittelemättömänä.

Toimeksiannon ja idean tähän työhön sain siskoltani, joka miehensä kanssa oli juuri ostanut itselleen ensimmäisen oman kodin. He tarvitsivat ruokapöydän sinne ja siskoni oli nähnyt jossakin idean tehdä pöytä vanhasta ovesta. Hänen miehensä kotoa löytyikin sopiva ovi, joten ei muutakuin hommiin.

Ovea oli säilytetty katoksen alla, mutta säilytysvuosia alkoi jo olla, joten sen kunto ei ollut paras mahdollinen. Ensimmäinen homma oli helojen irroittaminen ja oven hiominen joka puolelta.

Oven ja jalkojen ensimmäinen yhteensovitus.

Jalat tulivat paksusta, muistaakseni 90*90 kokoisesta parrusta, joka tällä kertaa löytyi Kodin Terrasta. Ystävällinen myyjä sahasi sen vielä mittaansa, joten jalat eivät vaatineet minulta juuri lainkaan työtä. Koska pöydän ulkonäkö haluttiin pitää yksinkertaisena, päädyin siihen, että pöytään tulee vain yksi leveä yläsarja. Sen tein aivan tavallisesta mäntylaudasta. Kaikki liitokset tein kahdeksan millin puutapeilla ja B3 liimalla. Pöydän ja jalkojen väliin tuli vielä 10 millin tapit, mutta ei liimaa, jotta pöytä olisi helpompi kuljettaa.




Kuvissa ei näy poikittaistuki jonka ruuvailin kulmaraudoilla pitkien sarjojen keskelle. Se toi kehikkoon tarvittavaa tukevuutta. Harkinnassa oli vielä vinotuen tekeminen, mutta se osoittautui tarpeettomaksi. Ennen oven maalausta piti ovi saada vielä suoristettua. Se oli ollut vanhassa talossa, ja niissä ei perinteisesti ole suoraa kulmaa löytynyt. Tässäkin ovessa tuntui, että jokainen kulma oli toista vinompi. Pitkän mittailun jälkeen päädyin piirtelemään oveen muutamia viivoja, joiden pohjalta lähdin sitä suoristamaan. Laudat puristimilla ohjureiksi ja käsisirkkeli laulamaan. Lopputulos oli niin lähellä suorakaidetta, että hirvittää. Suoruudella ei muuten olisi ollut edes mitään valiä, mutta pöydän päälle oli tarkoitus laittaa lasi, joten oikean kokoisen lasin tilaaminen oli näin huomattavasti helpompaa.

Maalaus

Maalasin ensin pöydän alapinnan ja jalat. Tässä vaiheessa kyselin myös pöydän tulevilta omistajilta mielipiteitä ja nopeasti päädyttiin siihen lopputulokseen, että pöydän yläpinta saa jäädä maalamatta, sillä hiottu ja kulunut pinta oli yllättävän hyvän näköinen.

Viimesilauksen pöytään teki lasi. Lasiliikkeestä (Jyväskylän lasihuolto) sain erinomaisia vinkkejä lasin mitoittamiseen. Olin ostanut samasta liikkeestä aiemmin lasin sohvapöytään, ja tälläkin kertaa palvelu oli ensiluokkaista. Lopputulos näkyy alla.

Tämä on ensimmäinen Blogiteksti.

Räpylätyö on käsitöitä harrastavan pariskunnan lahja lukijoillemme. Tarkoituksenamme on mm. kuvata käsityöiden syntyprosessia, mutta myös jakaa hyviksi kokemiamme ideoita. Meryan erikoisalaa ovat tekstiilikäsityöt, kun taas Yani keskittyy enemmän puutöihin.