Innostuksissani unohdin ottaa projektin alkuvaiheista kuvia. Aluksi etsin kellarin aarreaitasta (toiset kutsuvat tuota tavaraa romuksi) tarvittavat osat pedaalin sähkötekniseen osaan. Stereo plugi ja johto löytyi valmiina sellaisenaan. Sopivat kytkimetkin löytyivät heti. Toinen on ollut kaupan ovessa hälyttämässä tulevista asiakkaista. Toisen alkuperästä ei ole tietoa, mutta käytännössä kyseessä on identtinen kytkin. Näiden lisäksi ei tarvinnutkaan kuin muutamia kytkentäjohtoja ja yksi sokeripalanakin tunnetun riviliittimen liitin. Huomattavaa kytkennässä on se, että virtapiiri on normaalisti suljettu (sähkö kulkee, vrt. on/off kytkimen on-asento), ja kytkintä painaessa virtapiiri aukeaa.
Saatuani kytkennän valmiiksi testasin viritelmän ja totesin sen toimivaksi. Enää puuttui kotelointi. Olin suunnitellut koteloivani polkimen jonkinlaiseen kierrätyskoteloon. Kävin läpi erilaisia vanhoja leluja ja erilaista elektroniikkaromua. Sopivaa ei kuitenkaan meinannut millään löytyä. Kotelon tulisi olla kuitenkin riittävän pieni, ettei se vie turhaa tilaa ja, että sitä on helppo käyttää. Paras vaihtoehto näytti olevan vanhan cd-aseman kotelo. Olin jo aloittamassa kotelon työstämisen, kun osittain isäni ehdotuksesta vaihdoin suunnitelmaa. Päädyin tekemään kotelon puusta.
Sopiva koivunpalanen löytyi nopeasti. Siinä oli jopa toinen pää aikaisemman projektin jäljiltä viisto, jonka päätin heti jättää sellaiseksi. Lyhensin palan sopivaksi ja aloitin työstämisen. Tein palikkaan ensin poralla ja taltalla kolot kytkimelle ja sitten toiselle puolelle palikkaa kolon sähköpohdoille ja kytkennöille. Tämä tapahtui yllättävänkin helposti, vaikka samalla tuli todettua, että taltat kaipaavatkin perusteellista kunnostusta. Pikainen teroitus auttoi kuitenkin sen verran, että homma tuli hoidettua. Kun kolot olivat valmiita höyläsin palikan etureunan viistoksi ja lopuksi viimestelin työn hiomalla. Siispä kytkimet paikalleen. Pedaaliksi valikoitui alumiinilista, jonka kiinnitin saranalla palikkaan. Kytkimet päädyin kiinnittämään koloihinsa yksinkertaisesti kuumaliimalla. Sen saa tarvittaessa irti ja jos se jostain syystä irtoaa itsestään niin homma on nopea korjata. Muut kiinnitystavat tuntuivat tässä vaiheessa turhan työläiltä.
Viimeistelyssä halusin säilyttää puun näkyvissä, joten päädyin petsaamaan ja lakkaamaan puun. Petsinä käytin muutama vuosi aiemmin käyttämääni ja sekoittamaani ruskeaa petsiä. Tiedän kyllä, että petsiä ei pitäis säilöä näin pitkään, mutta halusin testata, mille lopputulos näyttää. Voin sanoa olevani tyytyväinen. Koska petsi on vanhaa, se ei imeytynyt aivan yhtä tasaisesti (tämän näkee hyvin yläpuolella olevasta kuvasta.) mitä tuore petsi olisi tehnyt. Värikään ei ollut ehkä aivan yhtä voimakas, mutta lopputulos näyttää aikalailla siltä, miltä sen halusinkin näyttävän. Alumiiniläpyskät maalasin sprayllä.
Työ jäi siinä mielessä kesken, että alapuolelle saisi laittaa vielä suojakannen johdoille, mutta en löytänyt nyt nopeasti mitään sopivaa joten se jää toiseen kertaan. Johdon pysyvät kuitenkin hyvin sisällä joten kiirettä kannella ei ole. Onhan yksi kitaranikin ollut ilman takakantta jo useamman vuoden. Pohjaan laitoin kuitenkin vielä liukuesteet. Niissä käytin jälleen hyväksi kierrätysmateriaaleja sillä kahteen nurkkaan pehmusteen sain vanhasta tietokoneen näppäimistöstä ja kahteen nurkkaan pehmusteet tulivat vhs-nauhurin pohjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti