Kudottu huivi

En ole koskaan ennen kutonut kangasta. Räsymaton sain tehtyä ja siitä tuli mahtava, mutta hienomman ja hentoisemman kankaan tekeminen kieltämättä alkoi vähän jänskättää. Tämä käsityöläisen elämä on yhtä itsensä ylittämistä koko ajan!

Kankaan suunnittelu lähti liikkeelle niistä materiaaleista, joita käytettävissä oli. Lankavarastoa läpikäydessäni muistin, että
1) minulla on liikaa lankoja
2) ostin viime kesänä ihanalta Tallinnan vanhan kaupungin reissulta upeita, paikallisia, käsinvärjättyjä villalankoja, joista saisi varmasti tehtyä kauniin huivin!

Ostin kolme erilaista (miksi ihmeessä?) vyyhtiä, mutta niistä yksi oli vyötteen mukaan lähes 270g painoinen, ja se riittäisi melko suureenkin huiviin. Kyseessä oli kaunis ruskan sävyinen lanka, valitettavasti siitä ei vyyhdillä tullut otettua kuvaa. Monivärisestä vyyhdistä ei vyyhdillä ollessa tiennyt, miten lanka vaihtaa väriä, joten kankaan kuvion suunnittelussa päädyin siihen, että yksinkertainen on kaunista. Päädyin toimikassidokseen, joka olisi toiselta puolelta kude- ja toiselta loimivaltainen.

Huomaa kuvan kutojatar!

Visio huivista ja minusta syksyllä.

Loimen luonnin yhteydessä koin iloisen yllätyksen: vyyhtini olikin valmiiksi värjätty siten, että loimeen muodostui upeat pystyraidat!

Seuraavaksi ryhdyin etsimään kuteeksi soveltuvaa lankaa, sillä omista varastoistani sellaista ei löytynyt. Löysin BC Garnin ihanan Soft Silk -langan, joka oli hyvässä tarjouksessa, joten ostin sitä 200g. Halusin että kankaaseen käytettävät langat olisivat laadukkaita, sillä loimilangalla oli minulle tunnearvoa ja kudonta on mahdottoman työlästä. Olisi aivan hölmöä kutoa suurella vaivalla kangas huonolaatuisista langoista.

Lankojen menekin laskeminen oli jostain syystä suuresti mieleeni. Oleelliset tiedot loimen ja kuteen menekkiä laskiessa ovat kankaan haluttu pituus ja leveys (pituuteen lisäksi 0,5-0,6m alkusolmuihin ja tutkaimiin), loimen ja kuteen haluttu tiheys ja langan juoksevuus.

Kankaan rakentaminen oli haastavaa, mutta ihanaa ja onnistumisen pieniä hetkiä täynnä. Mattoloimi luotiin ja laitettiin puihin pareittain, mutta huiviloimen kanssa olin omillani. Paras apu (opettajan saatavilla olon lisäksi) oli Kankaanrakentajan opas, jossa selitetään tosi tarkasti, mitä missäkin vaiheessa tulee tehdä. Yksin tehdessä myös oppii eri tavalla kuin ryhmässä: on yksin vastuussa tekemistään virheistä ja selvittää itse, kuinka ne ratkaistaan. Silloin ratkaisun löytymisen palkitsevuuskin on jakamatonta.

Oleellisia huomioita, jotka ovat mielessäni näin ensimmäisen kankaan kutomisen jälkeen:

- kun luot loimen, merkitse siihen erittäin tarkasti lankaluku, loimen pituus, suunniteltu tiheys ja mikäli loimi on raidallinen, liitä loimeen myös luontiohje. Luodessasi ajattelet, että tietenkin muistat, mitä olet tehnyt, mutta, usko pois, et muista. (Yksi metodikurssin opettaja sanoo aina: "muistakaa, että te ette muista mitään!" Siinäpä elämänohje!)

Erityisesti lankaluku oli hyödyllinen monessa vaiheessa, viimeisimmäksi siinä kohtaa, kun huivia viimeistellessä pohdin, kuinka päättelisin huivin.

-niisimisessä ja pirtaanpistelyssä kannattaa työn jälki tarkistaa tehdessä pienissä osissa (teet ensin vähän,  tarkistat tehdyn pätkän, jatkat eteenpäin ja tarkistat jälleen. Ja loppuun päästyäsi tarkista vielä. Minulla kävi nimittäin niin, että pirtaan pistelyssä (käytössä nro 45 pirta) jätin vahingossa yhden raon välistä. Huomasin sen vasta, kun kun valmistuvaan kankaaseen muodostui ihmeellinen lovi. Hetken kauhistelun jälkeen kyllä tajusin, että sen saa korjattua, kun hieman luistattaa viereisiä lankoja. Mutta yllättävän suuri vaikutus on sillä yhdellä pienellä pirran raolla!

Näin huomattava jälki jää huolimattomasta pirtaanpistelystä!

- kankaan rakentaminen ja työn viimeisteleminen ovat tosi isoja ja aikaa vieviä vaiheita! Kutominen siinä välissä oli rentouttava ja nopea vaihe. J

Kuvassa kutojan parhaat ystävät, puolasukkula ja pingotin.

- kankaan tiheyden määritteleminen on vaikeaa. Pujottelin loimi- ja kudelankaa pahville muka siihen tiheyteen kuin oli tarkoitus kutoa, mutta se tiivistyi ja oli aivan liian tiheää. Opettajan avustuksella päädyin loimen osalta tiheyteen 4,5 lankaa senttimetrillä, ja kuteen menekkiä laskin tiheydellä 4, mutta oikeasti kudoin suunnilleen 3-3,5 tiheydellä. Ensimmäistä tekelettä kutoessa oli kyllä välillä aivan eksyksissä sen suhteen, mikä olisi käyttötarkoitukseen sopiva tiheys, ja kuitenkin olisi hyvä tietää sopiva kudontatiheys heti alkuunsa ja pysyä siinä, ettei kankaasta tule epätasainen.  

Tässä kuvassa huivini näyttää todella harvalta!

Vaikka tiheys olikin huivissani lopulta melkoisen harva, lopputulos on onnistunut. En halunnut kutoa "peltiä", eikä lopputulos sitä onneksi olekaan. Tähän kaunokaiseen kietoudun monet kerrat ensi syksynä!

Tämä on ihan mun värinen huivi!

Pituuskin taitaa olla juuri sopiva. Ihana silkki on ihoa vasten ja upea villa näkyy ulkopuolelle.