Pöytäpuut ja kudontakehys

Saako kunnon käsityöihminen edes sanoa, että jostain ei tykkää?

Olin ajatellut, että koko kudonnan ja kangaspuiden idea on se, että saadaan helposti erilaisia viriöitä auki ja että tekeminen on sujuvaa. Miksi siis leikkiä kutomista heppoisilla pöytäpuilla tai nyhjöttää kudontakehyksen ääressä, jossa kaikki muu paitsi palttina vaatii jokaisen langan erikseen poimimista? Lisäksi varsinaista valmista tuotetta näillä voi olla vaikeaa valmistaa pienen kokonsa vuoksi.

No, voi näille olla joskus paikkansakin, myönnän. Loimen luominen ei ole niin iso työ eikä tietenkään puihin laittaminenkaan. Esimerkiksi ison työn suunnittelussa pöytäpuut voisivat olla iso apu.

Alhaalta ylöspäin: palttina, tasavaltainen toimikas, kudevaltainen toimikas, tiheään kudottu pomsi ja harvaan kudottu pomsi. Harva pomsi on tarrannut hieman johonkin kiinni: tästä huomaa, kuinka arkaa harva kudos saattaa olla.

Loimi on raidallinen, mutta se näkyy näistä sidoksista ainoastaan palttinassa. Sidos vaikuttaa merkittävästi siihen, miltä kangas näyttää ja mitkä sen käyttöominaisuudet ovat.

Kudontakehys ei juurikaan innostanut minua, vaikkakin pomsin tekeminen oli kyllä omalla tavallaan melko viehättävääkin. Kuvat ovat melko tummia. mutta näkee niistä sentään jotain.

Loimivaltainen pomsi

Kudevaltainen pomsi

Ryijynukan kutominen oli yllättävänkin kivaa!